Raksaviikot 32. ja 33 ja muuttokrapula

Apua. Viimeisestä päivityksestä on kulunut jo yli kuukausi – pisin tauko sitten blogin perustamisen jälkeen! Hups… Pientä muuton jälkeistä krapulaa on siis havaittavissa.

Yritetäänpä siis ottaa kuluneet viikot takaisin! Ja kuten otsikko ehkä jo paljastaa – me olemme muuttaneet!! Vielä(kään) ei olla ihan siinä pisteessä, että voisi todeta Projektin olevan ohi Jukkatalon kanssa, mutta yhtä kaikki: koti on nyt Koti.

Raksaviikot 32. ja 33. olivat yhtä jännitysnäytelmää. Tekemistä Talolla riitti, mutta työmiehet tuntuivat olevan ajoittain kadoksissa. Samaan aikaan Työpäällikkö kuitenkin vakuutteli, että luovutusaikataulu pitää. Oma stressikäyrä nousi nousemistaan sitä mukaa, kun raksaviikon 33. keskiviikko ja sille sovitut katselmukset RAVA:n kanssa lähestyivät.

Mutta kyllä sitä edistystäkin tapahtui – kiintokalusteita fiksattiin keittiön osalta, listoitukset saatiin tehtyä ja ovet asennettiin paikoilleen (vitsit, mikä muutos tällä oli Talon ilmeeseen!) sekä ulkoportaat rakennettiin ja asennettiin. Faari puolestaan puuhaili pihalla ja levitteli viimeisiä multia.

Saimme siirrettyä aikaisemmin rakentamamme vaatekaapit vihdoin oikeille kohdilleen, ja yllätys ja helpotus oli suuri, kun todellisuus paljastui – meidän eteinen ei olekaan yhtään ahdas! Tämä nimittäin oli yksi niistä kohdista, joita olin murehtinut etukäteen. Olin ollut varma, että eteisestä tulisi pakon sanelemana liian kapea ja ahdas ja hämärä. Mutta ei, sehän onkin ihan toimivan oloinen ilmestys! Huh!

Eteinen ulko-ovelta...

...ja sisältä katsottuna.
Uusi eteisen matto vielä etsinnässä

Raksaviikko 33:n keskiviikko tuli, ja niin tulivat myös katselmukset. Siellä sitä seistä tönötettiin ja ihmeteltiin, kun viisaammat katselmoivat aikaansaannoksia. Ja ihan hyvin sujui, vaikkei kaikki täysin putkeen mennytkään. Muuttolupa napsahti käteen, muutaman huomautuksen/korjauksen saattelemana.

Tuli takassa ensimmäisen illan kunniaksi - kynttilän muodossa! Sisäänajo piti aloittaa pikku hiljaa, hissukseen

Ja siitä se sitten käynnistyi – muutto. Sillä meidänhän oli – tietenkin – päästävä koko poppoon voimin heti ensimmäiseksi yöksi Omaan Kotiin Kultaiseen! Ja olihan se aikamoista, ensimmäinen yö Omassa Kodissa! Tosin melko askeettisissa oloissa mentiin, sillä emme ehtineet kasata vielä sänkyjä: nukuimme kaikki lasten sänkyihin tarkoitetuilla patjoilla lattialla. Tuli luotua muutamakin kaihoisa katse Tempuriin, joka oli toimitettu Kotiin samana iltana, mutta odotti purkamista vielä omissa pahvilaatikoissaan.

Siellä ne Tempurit odottivat - mutta onneksi eivät kauaa!
(Ja olivat muuten kaiken sen odottamisen arvoiset!)

Ja muuttohan kesti ja kesti, lopulta noin puolitoista viikkoa! Tarkoituksena kun ei ollut tyhjentää väliaikakämppää nopeasti uusiin nurkkiin, vaan noutaa ja kasata ensin uudet huonekalut, jotta tavarat saatiin sen jälkeen suoraan omille paikoilleen. Ja sitä noutamista ja kasaamistahan riitti, kun suurin osa huonekaluista meni muuton myötä vaihtoon. Voisi melkein sanoa, että meistä on näiden päivien aikana kouliintunut melko päteviä huonekalukasaajia. Menee niin Ikeat kuin Askotkin. Jos siis joskus tarvitset apua kasaushommissa, niin tiedät mistä kysyä, heh!

Mutta, pikku hiljaa, ”muutaman” muuttokuorman ja kierrätyskeskuskeikan jälkeen suurin osa tavaroista löysi omille paikoilleen ja koti alkoi näyttämään aina vain enemmän Kodilta. Vaikka olihan se välillä aika toivotonta, kun illalla oli saanut sen hetkiset kamat paikolleen, ja aamulla roudattiin taas uusi kuorman tavaraa minkä jälkeen kaikki oli taas kuin pommin jäljiltä. Muutamaankin kertaan tuli ihmeteltyä, miten siihen 51m² olikin mahtunut niin paljon tavaraa, ja mihin ihmeeseen ne täällä Uudessa Kodissa oikein kuuluvat. Mutta kummasti ne kaikki ovat vain paikkansa löytäneet (ja ne, joille paikkaa ei löytynyt, löysivät uuden osoitteen kierrätyksestä tai tuttavien ja ystävien nurkista).

Ihanaa oli myös se, kun sain lopultakin laittaa paikoilleen kaikki ne ihanat asiat, joita olen tämän raksa-ajan aikana haalinut kasaan niin kaupoista, aleista, messuilta, kirppiksiltä kuin ihan ammattilaisilta itseltään. Meidän verhojen ompelija Saila oli tehnyt aivan mahtavaa työtä verhojen kanssa. Oikeanlaisilla verhoilla on yllättävän suuri merkitys huoneen ilmeelle! Ja entä sitten olohuoneeseen tilaamani taulu – se sopii kotiimme kuin nenä päähän!

Olohuone eteisestä katsottuna - taulu seinällä ja valaisin katossa! Sohvapöytää tosin vielä vailla.
Ruokatila ja keittiö avautuvat oikealle, vasemmalla isot ikkunat ja ovi terassille. Vasemmalla näkyy ovi työhuoneeseen

Olohune sohvan nurkasta katsottuna

Näkymä sohvalta takan suuntaan

Keittiö

Ruokatila

Oma lukunsa onkin sitten ollut kaikki ne pienet ja vähän isommat korjaukset, jotka jäivät hoidettavaksi luovutuksen jälkeen. RAVA:lta tuli tosiaan viikon korjausikkuna muutamaa asiaa koskien (mm. IV-säädöt piti tehdä uusiksi ja liesituulettimen kompensointianturi tms. puutui), eikä Jukkatalon päässä ilmeisesti aivan ymmärretty, että nämä tosiaan pitäisi saada kuntoon asti. Työpäällikkö vaikuttaa olevan kiireinen, ja yhteydenpito hänen kanssaan tuntuu välillä olevan kovan työn ja tuskan takana. Korjattavien asioiden lista ei ole mitenkään mahdoton, mutta töiden loppuun saattaminen sitä vastoin tuntuu sitä välillä olevan. Nyt, viisi viikkoa luovutuksen jälkeen, ovat korjaukset edelleen vaiheessa ja sovitut aikataulut tuntuvat olevan enemmänkin löyhästi suuntaa antavia kuin sitovia. Vastuuta sysätään meille asiakkaille ymmärtämättömyydestä, sillä pitäisihän meidän tajuta, että kiirettä riittää ja muitakin asiakkaita löytyy. Kuitenkaan kiireen, resurssipulan ja suurien työmäärien ei pitäisi olla asiakkaan murhe. Ja kyllähän se harmittaa, että suht kivuttomasti menneen pitkän Projektin viimeiset metrit menevät näin tahmaisissa tunnelmissa. Mielestäni marssijärjestys ei ole kunnossa, kun asiakkaana joudun hoitamaan Työpäällikön töitä saadaksemme Talon valmiiksi ja roikkumaan jääneet asiat hoidettavaksi. Mutta, katsotaan, josko tässä vielä valmista saataisiin näissäkin asioissa.

Sauna
Ensimmäisiin löylyihin päästiin vasta viime perjantaina, yli neljä viikkoa muuton jälkeen. Mutta hyvät oli löylyt!

Meidän tyttöjen vessa

Roikkumaan jääneistä asioista huolimatta meillä oli muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa Talo täynnä vieraita, kun juhlimme kuopuksemme syntymäpäiviä. Ja olihan se aika mukava tunne, kun pääsimme esittelemään koko suvulle Kotia, jota olimme nyt viimeiset puolitoista vuotta työstäneet. Ja olihan se kieltämättä ihan mukava kuulla positiivisia ja hyväksyviä ja muutama jopa ihastelevakin kommentti Kodista ja meidän tekemistä valinnoista.

Siinä se nyt on, Tempurin sänky paikollaan!
Hyvin nukuttaa <3

Pojan huone

Tytön huone

Saa nähdä, kuinka kauan menee, kunnes Kodin ”uutuudenviehätys” katoaa ja kaikki tämä uusi ja ihana alkaa tuntua normaalilta. Mielelläni pitäisin tämän tunteen mahdollisimman pitkään läsnä. Ei ole yhtään hullumpaa istua iltaisin sohvalla takkatulen loimussa ja fiilistellä tätä tunnelmaa.