Raksaviikko 31. - turhautumisia ja kaappien kasausta
Olipahan viikko! Siihen on mahtunut niin edistymistä, epätietoisuutta, turhautumista, edistymisen odottelua sekä raakaa työtä.
Niin kuin viime viikkopäivityksen lopuksi luettelinkin, oli tälle viikolle aikataulutettu paljon asioita: sauna maanantaille, sen jälkeen lattiat ja listoituksen, joiden lisäksi tekniikan miehesten oli tarkoitus pyöriä paikallaa viimeistelemään sähkö- ja putkitöitä. Työpäällikön kanssa oli sovittu, että Talo on perjantaina siinä kunnossa, että pääsemme rakentamaan vaatekaapit suoraan paikoilleen. Noh. Ihan näinhän viikko ei edennyt.
Putkarit olivat käyneet Talolla maanantaina aloittelemassa omia viimeistelyjään. Heidän oli tarkoitus tulla jatkamaan tiistaina, mutta eipä miehiä pahemmin maanantain jälkeen näkynyt. Heidän tietonsa mukaansa sähkäri olisi tulossa talolle vasta seuraavalla viikolla.
Saunamies tuli talolle sovitusti maanantaina, mutta työ venyi tiistaille asti. Työn jälki sinänsä oli hyvää, mutta materiaalien suhteen olisi ollut toivomisen varaa. Esimerkiksi kylpyhuoneen katon kuusipaneeli on hyvin oksaista ja reikäistä, ja saunan lauteissa on valmiiksi naarmuja ja koloja. Myös saunan välilauteen toteutus eroaa sovitusta. Katsellaan, mitä näille tapahtuu.
Tiistain jälkeen Talolla olikin sitten hiljaista. Niin hiljaista, että aloimme huolestumaan sovittujen aikataulujen pitävyydestä. Eniten turhautumista aiheutti, kun Työpäällikköä ei saanut tavoitettua puhelimitse eikä viesteitse. Perjantai tuli, eikä hommat Talolla olleet edenneet sitten saunamiehen tiistaisen lähdön. Saimme lopulta Työpäällikön kiinni, ja hänen mukaansa lattiamiehet tulisivat talolle lauantaina.
Meillä oli kuitenkin oma aikataulumme noudatettavana. Koska tämä viikonloppu oli käytännössä ainoa ennen muuttoa, jolloin meillä olisi mahdollisuus saada lapset hoitoon mummolaan ja rakentaa vaatekaappeja rauhassa, ei auttanut kuin soveltaa.
Perjantaina töiden jälkeen auton nokka kohti Ikeaa, ja Operaatio Kaappileikkejä käyntiin! Olin jo aiemmin saanut aikaiseksi mielestäni melko hyvät kaappisuunnitelmat, mutta koska Ikea tarjoaa myös kaappien suunnittelupalvelua, olimme varanneet ajan suunnittelijalle omien räpellysteni läpikäyntiin. Omat hahmotelmani eivät osottautuneetkaan aivan onnettomiksi, sillä teimme niihin lopulta vain yhden korimuutoksen. Ja kun kerran olimme saaneet hyvän draivin päälle, suunnittelimme ja hankimme lennosta myös vaatehuoneen korijärjestelmät!
Kaappien osien ja materiaalien kerääminen itsepalveluvarastosta olikin aivan oma lukunsa, mutta lopulta saimme kärrättyä kolme isoa ja täyttä kärryllistä tavaraa kassojen kautta lastauspaikalle. Kamat peräkärryyn ja kohti työmaata!
Shoppailujen lomassa päivä oli kääntynyt jo iltaan, joten tavaroiden purku piti jättää seuraavaan päivään. Lauantai-aamuna saavuimmekin talolle kevyesti skeptisinä sen suhteen, löytäisimmekö lattiamiehet työn touhusta vai emme. Yllätys oli positiivinen - siellähän oli kuin olikin kaksi miestä täydessä työssä!
Mutta - ei se aivan putkeen mennyt tälläkään kertaa (tietenkään). Me kun toiveikkaina oletimme, että miehet tekisivät viikonlopun aikana kaikki talon lattiat, mutta ei. Olohuoneen lattiaa ei oltu vielä hiottu, eikä Pojan huoneen lattian muhkuroita tasattu. Miehet tekivät hommia lauantain saaden valmiiksi työhuoneen, Tytön huoneen sekä makuuhuoneen. Loppu jäisi ensi viikolle.
Tämä tarkoitti Operaatio Kaappielikin kohdalla luovaa toteutusta. Kaappeja kun ei olisi ollut mitään järkeä rakentaa paikoilleen, joista ne pitäisi taas (toivottavasti) ensi viikolla siirtää lopun lattian teon ja listoitusten alta pois. Päädyimme rakentamaan lasten kaapit Tytön huoneeseen, eteisen kaapit työhuoneeseen ja vaatehuoneen laatikostot makuuhuoneeseen.
Ja sitä kasaamista riitti! Mutta, alun yrityksen ja erehdyksen kautta työtahti ja -taktiikka kehittyivät sen verran hyvään tahtiin, että viimeiset kaapit kasasimme jo melko lailla nopeasti ja rutiinilla. Valmista emme tosin saaneet hetkeäkään liian aikaisin - viimeinen runko nousi valmiina pystyyn sunnuntaina illalla 20 min ennen lasten kotiinpaluuta, heh... Mutta, valmista yhtä kaikki!
Kuvia lattiasta luvassa ensi viikolla - nyt kun suojasimme valmiit pinnat sitä mukaan kun sitä valmistui. Mutta hienolta näyttää ja tuntuu!
Niin, ja erityismaininta vielä Mummille ja Faarille: sillä aikaa kun me ahersimme sisällä, hikoilivat he lapioiden varressa ulkona lapioimassa toista multakuormallista paikoilleen pihamaalle. Kiittos heidän, multakasa hupeni melkein olemattomiin ja pihamaa alkaa näyttää jo melkein valmiilta!
Niin kuin viime viikkopäivityksen lopuksi luettelinkin, oli tälle viikolle aikataulutettu paljon asioita: sauna maanantaille, sen jälkeen lattiat ja listoituksen, joiden lisäksi tekniikan miehesten oli tarkoitus pyöriä paikallaa viimeistelemään sähkö- ja putkitöitä. Työpäällikön kanssa oli sovittu, että Talo on perjantaina siinä kunnossa, että pääsemme rakentamaan vaatekaapit suoraan paikoilleen. Noh. Ihan näinhän viikko ei edennyt.
Putkarit olivat käyneet Talolla maanantaina aloittelemassa omia viimeistelyjään. Heidän oli tarkoitus tulla jatkamaan tiistaina, mutta eipä miehiä pahemmin maanantain jälkeen näkynyt. Heidän tietonsa mukaansa sähkäri olisi tulossa talolle vasta seuraavalla viikolla.
Saunamies tuli talolle sovitusti maanantaina, mutta työ venyi tiistaille asti. Työn jälki sinänsä oli hyvää, mutta materiaalien suhteen olisi ollut toivomisen varaa. Esimerkiksi kylpyhuoneen katon kuusipaneeli on hyvin oksaista ja reikäistä, ja saunan lauteissa on valmiiksi naarmuja ja koloja. Myös saunan välilauteen toteutus eroaa sovitusta. Katsellaan, mitä näille tapahtuu.
 |
| Sauna lämpiämään! Yleisilmeeltään just sitä, mitä tilattiin! Ja yllättävän tilavan tuntuinen neliöihinsä nähden |
 |
| Mutta ihan putkeenhan se ei mennyt. Välilauteen molemmissa reunoissa tällaiset kapeat lautaratkaisut suunniteltujen leveiden lautojen sijaan |
Meillä oli kuitenkin oma aikataulumme noudatettavana. Koska tämä viikonloppu oli käytännössä ainoa ennen muuttoa, jolloin meillä olisi mahdollisuus saada lapset hoitoon mummolaan ja rakentaa vaatekaappeja rauhassa, ei auttanut kuin soveltaa.
Perjantaina töiden jälkeen auton nokka kohti Ikeaa, ja Operaatio Kaappileikkejä käyntiin! Olin jo aiemmin saanut aikaiseksi mielestäni melko hyvät kaappisuunnitelmat, mutta koska Ikea tarjoaa myös kaappien suunnittelupalvelua, olimme varanneet ajan suunnittelijalle omien räpellysteni läpikäyntiin. Omat hahmotelmani eivät osottautuneetkaan aivan onnettomiksi, sillä teimme niihin lopulta vain yhden korimuutoksen. Ja kun kerran olimme saaneet hyvän draivin päälle, suunnittelimme ja hankimme lennosta myös vaatehuoneen korijärjestelmät!
Kaappien osien ja materiaalien kerääminen itsepalveluvarastosta olikin aivan oma lukunsa, mutta lopulta saimme kärrättyä kolme isoa ja täyttä kärryllistä tavaraa kassojen kautta lastauspaikalle. Kamat peräkärryyn ja kohti työmaata!
Shoppailujen lomassa päivä oli kääntynyt jo iltaan, joten tavaroiden purku piti jättää seuraavaan päivään. Lauantai-aamuna saavuimmekin talolle kevyesti skeptisinä sen suhteen, löytäisimmekö lattiamiehet työn touhusta vai emme. Yllätys oli positiivinen - siellähän oli kuin olikin kaksi miestä täydessä työssä!
Mutta - ei se aivan putkeen mennyt tälläkään kertaa (tietenkään). Me kun toiveikkaina oletimme, että miehet tekisivät viikonlopun aikana kaikki talon lattiat, mutta ei. Olohuoneen lattiaa ei oltu vielä hiottu, eikä Pojan huoneen lattian muhkuroita tasattu. Miehet tekivät hommia lauantain saaden valmiiksi työhuoneen, Tytön huoneen sekä makuuhuoneen. Loppu jäisi ensi viikolle.
Tämä tarkoitti Operaatio Kaappielikin kohdalla luovaa toteutusta. Kaappeja kun ei olisi ollut mitään järkeä rakentaa paikoilleen, joista ne pitäisi taas (toivottavasti) ensi viikolla siirtää lopun lattian teon ja listoitusten alta pois. Päädyimme rakentamaan lasten kaapit Tytön huoneeseen, eteisen kaapit työhuoneeseen ja vaatehuoneen laatikostot makuuhuoneeseen.
Ja sitä kasaamista riitti! Mutta, alun yrityksen ja erehdyksen kautta työtahti ja -taktiikka kehittyivät sen verran hyvään tahtiin, että viimeiset kaapit kasasimme jo melko lailla nopeasti ja rutiinilla. Valmista emme tosin saaneet hetkeäkään liian aikaisin - viimeinen runko nousi valmiina pystyyn sunnuntaina illalla 20 min ennen lasten kotiinpaluuta, heh... Mutta, valmista yhtä kaikki!
 |
| Kaappikuvat eivät ole sieltä edustavimmasta päästä - kaapit kun piti kasata epämääräisiin muodostelmiin keskelle huoneita pois mahdollisten listoitustöiden alta. Palataan näihin, kun saadaan kaapit paikoilleen! |
Niin, ja erityismaininta vielä Mummille ja Faarille: sillä aikaa kun me ahersimme sisällä, hikoilivat he lapioiden varressa ulkona lapioimassa toista multakuormallista paikoilleen pihamaalle. Kiittos heidän, multakasa hupeni melkein olemattomiin ja pihamaa alkaa näyttää jo melkein valmiilta!
Kommentit
Lähetä kommentti