The Tontti ja miten siihen päädytiin

The Tontti oli meidän tapauksessa se syy, miksi koko hommaan alun alkaen ryhdyimme ja miksi lusikkamme tähän liemeen ylipäätään pistimme. Meillä oli vallan tarpeitamme vastaava paritalon puolikas vain muutaman kilometrin päästä Tontista. Asunnossa oli tilaa perheelle ja pihalla oli sopivasti alaa lapsilla temmeltää ja Miehellä toteuttaa viherpeukalointiaan. Mutta ainahan niitä toiveita paremmasta on… Meidän tapauksessa toiveina siinsi omakotitalo, työ/vierashuone, vaatehuone ja se, että lapset pääsisivät naapurialueen kouluun.

Koska asunnon myynti kävi vähän kuin vahingossa (siitä voit lukea lisää täältä), piti meidän tosissaan pohtia, muutetaanko, ja jos kyllä, niin minne. Isoimmaksi tekijäksi tässä vaiheessa nousi sijainti – jos tuon vallan mainion paritalon puolikkaan johonkin vaihtaisimme, tulisi sen sijaita juuri oikealla paikalla. Ja koska sijainti oli niin rajattu, ei tarjontaa luonnollisestikaan ollut hurjasti. Ja silloin törmäsimme The Tonttiin.

Emme aikaisemmin olleet kuin huviksemme leikitelleet ajatuksella rakentamisesta. Suhtauduimme Miehen kanssa molemmat hieman skeptisesti ajatukseen – siihen, miten rakennusaika rasittaisi perhettämme ja parisuhdettamme. Ja silloin, kun asut jonkun toisen rakentamassa talossa, on helppo valitella jonkun asian toimimattomuudesta tai hölmöstä suunnittelusta. Mutta jos talon rakentaa itse, ei huonoista valinnoista voi syyttää kuin itseään.

Mutta sitten tuli The Tontti. Ja koska vapailta markkinoilta ei meidän tarpeitamme vastaavaa valmista taloa löytynyt, piti rakentamista ja rakennuttamista miettiä ihan tosissaan. Tonttihan oli myynnissä Siklan kautta – eli osta tontti, Sikla rakentaa täysvalmiin talopaketin. Homman piti olla huoletonta, helppoa ja nopeaa. Kuulosti hyvältä, juuri meille sopivalta. Saisimme minimoitua rakennuttamisen rasittavimmat puolet, pääsisimme vaikuttamaan tulevan talon suunnitelmiin, ja se sijaintikin olisi juuri eikä melkein!

Tontilla loppukesästä. Rehevää ja vihreää. Paljon ei talosta pilkistä tieltä katsoessa.

Noh, Siklan kanssa kävi sitten niin kuin kävi… (Tästä voit lukea enemmän esimerkiksi täältä ja täältä). Se hyöty yli puolen vuoden vääntämisestä oli, että sen aikana kypsyimme ajatukseen rakentamisesta. Ja näiden vastoinkäymisten jälkeen tuntui jopa ihan hyvältä idealta, että osa vastuusta ihan virallisestikin on omissa käsissä. Mikä parasta - kaiken harmin ja huolen jälkeen Tontti on kuin onkin meidän! Ja ainakin vielä voin täydestä sydämestäni sanoa, että on tämä ollut sen arvoista – Tontin takiahan Siklankin kyytiin alun alkaen lähdettiin (Sikla vain tuli mukana pakollisena ”pahana”).

Millainen The Tontti sitten on? Tontti oli alun perin n. 2 650m2 tila Espoossa. Tilan asukkaat muuttivat tälle paikalle 1950-luvulla evakkoon Porkkalasta. Tilalta löytyi mm. kanoja, emakkosika ja hevonen, navettarakennus (sittemmin kunnostettu asuinkäyttöön) ja talo. Tuolloin Porkkalasta tuodut syreenit kukkivat tontilla vielä hetki sitten. Aikoja sitten rakennettu luonnonkivinen tukimuuri on tänäkin päivänä rajaamassa meidän tonttimme hallinta-alueen rajaa - sattumalta juuri oikealla kohdalla. Mitä enemmän Tontista opin, sitä enemmän Tontti tuntuu juuri meidän paikalta – tällä paikalla on oma historiansa.

Tilan myyjinä toimivat Porkkalasta tilalle muuttaneen perheen lapset. Nyt tuo tila lohkottiin kahdeksi erilliseksi tontiksi. Kumpikin tontti jaettiin vielä hallinnanjaolla puoliksi niin, että tilan paikalle rakennetaan neljä omakotitaloa. Meidän osuutemme tästä on kompakti 660m2 ala.

Ja se sijainti sitten. Oma plänttimme sijaitsee Espoossa, rauhallisella pientaloalueella suht hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella (kuinka hyvin Espoossa nyt julkisilla pääsee kulkemaan… Ottamatta sen enempää kantaa esim. metrohankkeeseen…). Lähikauppa ja Se Koulu on lyhyen kävelymatkan päässä ja isompaan ostoskeskukseen hurauttaa kymmenessä minuutissa. Mummila on kivenheiton päässä, saman kadun varressa. Lasten serkut, eli Miehen sisko perheineen, asuu muutaman sadan metrin etäisyydellä. Alue on sellainen, jossa Mies on asunut lähes koko elämänsä ja jolle minä olen kotiutunut paremmin kuin hyvin. Lapsillekin tuntuu kelpaavan.

Puu kaatuu!

Nyt viimeisen parin viikon aikana on Tontilla tapahtunut hurjasti, vaikka mikään virallinen talon rakennus – tai edes maatyöt – ei vielä olekaan alkanut. Kesän jäljiltä kasvusto oli villiintynyt täysin, joten raivattavaa riitti! Ja nyt sen suhteen onkin päästy melko hyvään vaiheeseen. Puut on kaadettu, oksat karsittu. Kaadetut puut on halottu ja halot pinottu. Karsitut oksat kasattiin iiiisoihin kasoihin, ja eilen Hakevuoren auto kävi hakemassa oksakasat pois tontilta. Sen jäljiltä näkymä olikin jo ihan toinen.

Muutama risu... Isot kuusenoksakasat myös talon edustalla. Ja kasat olivat korkeita!

Näillä lämpenee takka ja palju muutaman kerran!

 Ja joka vaiheen jälkeen hahmottaa paremmin ja paremmin millainen Tontti voikaan olla vuoden päästä. Tähän on meidän hyvä rakentaa.

Ei enää risuja!

Kesällä se mökkipahanen oli pusikoiden peitossa. Mutta ei enää.