Lähtökuopissa

Viime viikot ovat menneet melkoisessa hulinassa. Rakennuslupa tuntuu etenevän nyt omalla painollaan, eikä sen eteen juuri nyt voi tehdä enempää. Samaan aikaan koetamme selvitellä ja valmistella erinäisiä asioita valmiiksi sitä hetkeä varten, kun hommat vihdoin käynnistyvät täydellä teholla. Selvitettävien asioiden listalta löytyy mm.

  • sähköliittymä
  • vesiliittymä
  • kuituun liittyminen (tämä selvitys on vasta ajatuksen asteella. Kokemukset kiinnostaa, vink vink!)
  • pihatien ja sen alle vedettävien putkien kohtalon selvittelyä (kuka rakentaa, mitä ja milloin)
  • aloituskokoukseen valmistautuminen
  • perustussuunnitelman läpikäyminen, muutokset ja hyväksyminen
  • keittiö- ja kiintokalustevalintojen lukitseminen (tästä lisää omassa postauksessa myöhemmin, huoh mikä homma)
  • sisustusvalintojen pohtimista (myös tästä tulossa oma postaus, tästä mä tykkään!)
  • sähkösuunnitelmien tekeminen
Tekemisestä ei siis ole ollut pulaa. Samalla asiat tuntuvat jotenkin paljon konkreettisemmilta, kun niitä tutkailee tältä puolen vuoden vaihdetta. Jee, tänä vuonna me muutetaan omaan, uuteen kotiin!! (Kop kop…)

Tontilla kaikki alkaa olla valmista maatyövaihetta varten. Mies tapasi toissa päivänä maatyötekijäurakoitsijan tontilla. He katsoivat yhdessä mm. muutamat säilytettävät ja/tai siirrettävät asiat (kuten ne ihanat syreenit, joista olen jo muutamaankin otteeseen maininnut, mm. täällä). Tällä viikolla tontille on myös ilmestynyt kyltti rakennushankkeestamme – niin pieni, mutta kuitenkin niin suuri asia tällaiselle fiilistelijälle!


Sähköliittymä laitettiin tilaukseen jo ennen Jukkatalon suositusaikaa (mikä olisi ollut rakennusluvan myöntämisajankohta), ja silti vaikuttaa, että asian kanssa olisi voinut olla liikkeellä aiemminkin. Liittymä tilataan Carunalta, ja he käytännössä määrittävät miten homma liittymien osalta hoidetaan ja millä aikataululla. Oman osansa soppaan aiheuttaa se, että näille kahdelle tontille rakennetaan (suurin piirtein) yhtä aikaa neljä taloa, ja Caruna haluaa tehdä suunnitelmat kaikille näljälle talolle samalla kertaa. Onneksi Carunalla tuntuu olevan ihmisiä töissä, heillä on aikataulumme tiedossa, ja asian eteen tehdään kaikki mahdollinen. Eli odotellaan ja katsellaan ja soitellaan välillä perään. Tuttua homma Projektin tiimoilta.

Perustussuunnitelmat tulivat tarkasteltavaksi viime viikolla. Näihin talolle oli piirretty antura. Selvisi kuitenkin, että maaperätutkimuksia oli epähuomiossa tulkittu väärin, ja perustukset voidaankin tehdä ilman anturaa. Uudet piirustukset tipahtivat s-postiin tänään, ilman anturaa. Tämä on hyvä uutinen, ja tietää useamman tuhannen euron säästöä kustannuksissa.

Tällä viikolla postiin tipahti myös niin LVI- kuin sähkösuunnitelmatkin kommentoitavaksi. Viikonloppuna riittää siis puuhaa, kun päästään miettimään mihin niitä valokatkaisimia, pistorasioita, spottivaloja ym. ym. nyt sijoitellaankaan…

Vaikka kuinka tekisi mieli hehkuttaa, että kohta mennään, niin vielä vaan ei uskalla! Jos jotain on näiden viimeisten kuukausien aikana oppinut niin sen, että mikään ei ole varmaa ennen kuin se on varmaa. Ja sittenkin saattaa tulla (ja yleensä tuleekin) yllätyksiä. Mutta silti, ehkä, kohta…?

Kommentit

Suositut tekstit